Tiistaina (18.11) Roki siis kastroitiin sattuneesta syystä, kun kohdalle tuli tuo piilokives. Kyseisen päivän poika olikin aika tokkurassa ja kivuliaana kipulääkkeistä huolimatta. Arttu tajusi oitis, että kamu on nyt vähän heikoilla ja tuli heti tykö ja hääräsi ympärillä, kun tajusi, että Roki on heikoilla, eikä tule sitä estämään. Seuraavana päivänä näkyikin jo iltäpäivällä sitä Rokimaista huolento iloisuutta, jona poika tunnetaan. Jaksettiin pienellä iltalenkillä jopa näykkäillä vähän lumihiutaleitakin. ;) Se olikin lenkkinä maksimi, ei poika olisi enempää jaksanutkaan.
  Kerran päivässä saa siis kipulääkettä ja antibioottilääkkeen kaksi kertaa.   

 Tänään sitten oltiin jo ihan täysrokia, ainoa, mikä menoa haittaa on tuo "sukkula", pojan mielestä se häiritsee ihan koko ajan. Se ei voi ymmärtää, miksi sillä on semmoinen. Lenkilläkin huikkaili lumihiutaleita ja tarkkailtiin rokimaisella uteliaisuudella kaikkea, mikä vähänkin silmään sattui. Vähän tokoiltiinkin, mutta se nyt ei ole kovin toteuttamiskelpoista "sukkulan" kanssa ja muutenkin, kun leikkauskohtaa vielä sattuu. Vähän opeteltiin peruuttamista ideana, käsimerkkikin meni myöhemmässä vaiheesaa kohtuuhyvin. Vielä on siinäkin harjoiteltavaa, mutta eipä ole kiirekkään.

 Kunnollistet treenamiset aloitetaankin sitten kun tikit lähtee eli ensimmäinen joulukuuta. Sillä viikolla olis tarkoitus mennä myös ohjattuihinkin treeneihin, mikäli kyyti onnistuu. :D