No joo, on ollu tosiaan aika kauankin siitä, milloin viimeksi on kirjoiteltu :D

Mutta eipä meillä tosiaan ole kovin kummoisia juttuja tapahtunut, paitsi ollaan kesän aikana parissa möllitokossa käyty, ensimmäisessa mölliluokassa joskus heinäkuussa (tarkemmat tiedot linkistä) ja toisessa 6.8 (edelleen tarkemmat tiedot linkistä) ihan alo:ssa, siis tämän viikon torstaina.

Oli ihan hyvää harjoitusta ja nyt olis tähtäimessä koittaa saada tälle vuodelle, jos kokeisiin vielä mahdutaan se TK1, että vois ensi vuonna sitten kokeilla avo:ssa ja ehkä korkata silloin se TK2, jolloin oltais tavoitteet saavutettu ja voitais katsella jatkoa. Mutta eipä sillä ole kiirettä, Roki elää kuitenkin toivottavasti sen 10+ vuotta, joten onhan miellä vielä rutkasti aikaa saada tavoitteet... Kyllä sitä kuitenkin toivois, että mahduttais kolmeen kokeeseen, mitä ollaan nyt katsottu. Kyselin tänään pariin kokeeseen puhelimitse koepaikkaa, mutta siellä ei osattu vielä sanoa, huomenna tai alkuviikosta pyydettiin soittaamaan uudelleen. Tuli vähän tunne kun sanottiin "aika paljon on tullut kirjeitä", ettei ehkä mahduta kumpaankaan kokeeseen, ei ainakaan siihen, mikä olisi 5.9. Mutta toivossa on hyvä elää. S-postilla kyselin sitten yhteen toiseen kokeeseen (31.10) koepaikkaaa. Saa nyt nähdä, miten käy.

  Täytyy sanoa, että tänne blogiin täytyis saada ihan tehdyksi ulkka jotenkin, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi jatkettua sitä. Kovin kummoinenhan siitä ei tulis olevan, mutta jos jonkinmoinen. 

 Täytyy muutenkin koittaa saada päivitettyä tätä blogia lisää :)

 

Tiistaina (18.11) Roki siis kastroitiin sattuneesta syystä, kun kohdalle tuli tuo piilokives. Kyseisen päivän poika olikin aika tokkurassa ja kivuliaana kipulääkkeistä huolimatta. Arttu tajusi oitis, että kamu on nyt vähän heikoilla ja tuli heti tykö ja hääräsi ympärillä, kun tajusi, että Roki on heikoilla, eikä tule sitä estämään. Seuraavana päivänä näkyikin jo iltäpäivällä sitä Rokimaista huolento iloisuutta, jona poika tunnetaan. Jaksettiin pienellä iltalenkillä jopa näykkäillä vähän lumihiutaleitakin. ;) Se olikin lenkkinä maksimi, ei poika olisi enempää jaksanutkaan.
  Kerran päivässä saa siis kipulääkettä ja antibioottilääkkeen kaksi kertaa.   

 Tänään sitten oltiin jo ihan täysrokia, ainoa, mikä menoa haittaa on tuo "sukkula", pojan mielestä se häiritsee ihan koko ajan. Se ei voi ymmärtää, miksi sillä on semmoinen. Lenkilläkin huikkaili lumihiutaleita ja tarkkailtiin rokimaisella uteliaisuudella kaikkea, mikä vähänkin silmään sattui. Vähän tokoiltiinkin, mutta se nyt ei ole kovin toteuttamiskelpoista "sukkulan" kanssa ja muutenkin, kun leikkauskohtaa vielä sattuu. Vähän opeteltiin peruuttamista ideana, käsimerkkikin meni myöhemmässä vaiheesaa kohtuuhyvin. Vielä on siinäkin harjoiteltavaa, mutta eipä ole kiirekkään.

 Kunnollistet treenamiset aloitetaankin sitten kun tikit lähtee eli ensimmäinen joulukuuta. Sillä viikolla olis tarkoitus mennä myös ohjattuihinkin treeneihin, mikäli kyyti onnistuu. :D  

Hieman huonosti otsikoitu, mutten keksinyt oikein muutakaan.

Pakko sanoa, että olen aika mykistynyt siitä, miten hyvin Roki on alkanut totella luoksetuloa. Okei, vielä on paljon puutteita hetkellisissä tilanteissa, joissa saa toistaa käskyn, joskus hieman useamminkin. Nyt kuitenkin olen huomannut, ettei todellakaan aina tarvitse sanoa "Tänne" tms., jolloin koira pysähtyy ja näyttää selvästi meittivän, tulisiko. Tämän jälkeen pitää vielä sanoa "Tule" tai vastaavaa. Nyt ollaan käännytty jölköttelemään heti. 
  Hihnakävely tosin ei vieläkään ota täysin sujuakseen (edes häiriöttömissä paikoissa), vaikka tulostakin on tullut. Aluksi se ehkä sujuu hienosti (jolloin toki kehutaan), mutta sitten taas hihna kiristyy > käännytään ja sama kaavio jatkuu pitkään. Okei, koira on nuori, vasta vähän yli vuoden, mutta käyhän tuo hermoille.

 Samoin ohittaminen. Huoh, kuinka siinä toimitaan? Alumperin ei ollut mitään ongelmia, vaan kun koiralle sanoi "seuraa", ohitettiin ihminen nätisti. Nyt, myöhemmin on ongelma kuitenkin tullut esiin. Kun koira huomaa kohteen, se vain tuojottelee sitä. Ei hingu luokse hinkumalla, mutta silti tarkkailee ja haluaisi mennä. Ollaaan palkattu, kun vähänkin vilkaisee, se riittää näin aluksi. Tänään tosin lenkillä otin pallon mukaan. Jo unohtu toiset, kun näytin palloa ;)

 Tokossa ollaaan kuitenkin edistytty, tai ainakin siltä tuntuu. Käännöksissä olen päässäni hokenut aina "käänös oikeaan" tai "käännös vasempaan", jotta tajuaisin, jos joku muukin sanoo niin. :D Muutenkin, nyt Roki on jopa namin kanssa alkanut tekemään innokkaammin, vaikka vieläkin se lelupalkka on meille se parempi. Ei vain aina tajua lenkillekään mukaan ottaa ja lenkin varrellahan sitä tokoa tehdään, paitsi jos päästään koulutuksiin. Ihme ja kumma muutenkin, sivulle tullessa menee heti oikeaan kohtaan ja jos pysähtyy, ei jäädä haaveilemaan, vaan kohdalle mennään. Selvästi viikon pakkotauko (=olin viikon lomalla ja Roki hoidossa) on tehnyt tehtävänsä, koira toimii paremmin kuin koskaan aikaisemmin!
 Yhteistyökin tuntuu, että parantunut.Vielä on paljon tehtävää, mutta ehkä se tästä...